Jääkauden synty

 

Jääkaudet

 

Maapallon historia on ollut jääkausien ja niiden välisten lämpökausien vuorottelua.

 

Akselin kääntyminen.                    

 

Maapallon historiassa on ollut toinenkin jaksollisuus. Paleomagneettiset löydöt osoittavat, että pohjoisnapa on vaihtanut paikkaansa useita kertoja. Charles H Hapgood esitti, että pohjoisnapa oli viimeksi Hudsonlahdella, Belcher-saarilla. Niiden nykyiset koordinaatit ovat 56.2N80W. Napavaellusteorian mukaan maan akseli on kääntynyt maapallon suhteen.

 

Näiden kahden tapahtumaketjun välillä on ilmeinen yhteys.

 

Newtonin ensimmäisen lain mukaan kappale säilyttää liiketilansa ellei siihen vaikuta ulkoisia voimia. Avaruudessa vapaasti akselinsa ympäri pyörivään maapalloon vaikuttaa ainoastaan painovoima, joka on sisäinen voima. Sen vaikutuksesta kappale saa pyörähdysellipsoidin muodon. Newtonin ensimmäisen lain mukaisesti se säilyttää gyroskoopin tavoin pyörintäakselinsa suunnan avaruudessa.

 

Koska pyörintäakseli säilyttää suuntansa avaruudessa, itse maapallon täytyy kääntyä siten, että sen pyörintäakseli yhtyy avaruudessa suuntansa säilyttävään z-akseliin.

kuva 1

 

Kuvassa 1 on matemaattinen pyörähdysellipsoidi G koordinaatistossa xyz. Sen keskipiste on origossa ja sen pyörintäakseli yhtyy koordinaatioakseliin z. Sen pinta on nollapinta, jonka suhteen muutoksia verrataan.

 

Käännetään koordinaatistoa xyz  kuvatasoa vastaan kohtisuorassa olevan x-akselin ympäri asentoon XYZ. Ellipsoidi kääntyy sen mukana asentoon G´. Se pyörii edelleen z-akselin ympäri, joten G´ ei enää ole pyörähdysellipsoidi. Se eroaa matemaattisesta pyörähdysellipsoidista erotuksien e verran. Ne saa aikaan päiväntasaajan kääntyminen. Tämä koskee kaikkia pyörähdysellipsoideja, myös maapalloa, jonka osalta e merkitsee paikan korkeussuhteen muutosta. Maanpinta kohoaa kahden neljänneksen alueella ja vajoaa samoin kahdessa alueessa.

 

 

 

 

 

kuva 2

 

Annetaan ellipsoidille maapallon arvot ja käännetään sitä Hapgoodin esittämän 33.8o verran x-akselilla olevan lävistäjän 0N10E ympäri.

Kuvassa 2 nähdään syntyneet korkeussuhteet.

 

Jääkaudet

 

Päiväntasaajan kääntyminen kohotti maanpintaa yli 5000m suurimmassa osassa Aasiaa ja Eurooppaa sekä Etelä-Amerikkaa, aiheuttaen niillä alueilla jääkauden. Paikoissa 61.78N100E ja 61.78S80 maanpinta nousi 11,95km. Maanpinta laski Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, enimmillään -11,95km paikoissa 28N80W ja 28S100E. Jokainen napasiirto aiheuttaa jääkausia.

 

 

 

Kuva 3

 

Mannerten siirtymä

 

Painovoima alkaa muovata maapalloa kohden matemaattista pyörähdysellipsoidia.

Magma virtaa maan jokaisesta pisteestä siihen viereiseen pisteeseen, jonka suhteen sillä on korkein potentiaaliero. Mantereet siirtyvät magmavirran mukana. Vaikuttavana voimana toimii painovoima. Mitään keksittyjä konvektiovoimia ei tarvita.  Kohonneiden alueiden pinta laskee ja vajonneiden alueiden pinta kohoaa. Magma virtaa kuvassa 3 nähtävien virtauskäyrien mukaisesti. Virtauskäyrät ovat lyhimpiä pitkin meridiaaneja 80W ja 100E. Niitä pitkin magmavirta on voimakkainta. Jääkausi päättyi maapallon korkeussuhteiden tasaannuttua.

 

Jääkausien välinen lämpökausi

 

Maa oli kääntynyt siten, että Belcher-saaret olivat pohjoisnavalla. Niitten leveysaste oli N90. Paikan leveysaste oli sen etäisyys Belcher-saarista leveysastein mitattuna .  Euraasiassa vallitsi jääkausien välinen lämpökausi. Siperia oli subtrooppisella ja trooppisella alueella. Päiväntasaaja kulki Turkestanin kautta. Suomi oli leveysasteilla 56o , eli Suomi oli 10o nykyistä etelämpänä.

Mutta Pohjois-Amerikkaa peitti napajäätikkö.

Magmavirtojen aikaansaama massojen siirtyminen muuttaa maapallon muotoa kohden matemaattista pyörähdysellipsoidia. Samalla muotoutuu myös uusi keskusellipsoidi. Keskusellipsoidi on sellainen hitausellipsoidi, jonka jokainen piste on etäisyydellä 1/I1/2  massakeskipisteestä. I=mr2 on hitausmomentti. Maapallo pyörii keskusellipsoidin pääakselin ympäri.  Koska mantereisen puolen hitausmomentti on suurempi kuin valtameripuolen, niin etäisyys 1/I1/2 on siellä lyhyempi joten hitausellipsoidi ja sen pääakseli kallistuvat mannerpuolta kohti.

Kun maapallon muoto on lähellä matemaattista ellipsoidia on keskusellipsoidikin valmis ja maapallon pyörintäakseli kääntyy sen pääakselin mukaiseksi. Tulee uusi jääkausi jne. Kaikki alkaa alusta kuvan 1 mukaisesti.

 

Esityksessä on pieniä virheellisyyksiä koska olettamuksena oli, että maapallosta tulee matemaattinen ellipsoidi, mutta epätasaisen mannerjakautumisen vuoksi se ei sitä saavuta.

 

Beresovkan mammutti

 

Siperiasta löydettiin hyvin säilynyt mammutin ruho, jossa lihakin oli jäljellä. Eläin oli kuollut tukahtumalla. Sen suusta löytyi kulleron siitepölyä, joten se oli kevätkesällä laiduntanut kedolla kun se oli äkkiä tukehtunut kuoliaaksi. Sen ruho ei kuitenkaan mädäntynyt vaikka se kuoli kesällä. Selitys on, että se nousi yhtäkkiä maanpinnan mukana yli 10 km korkeuteen, jossa se pakastui välittömästi.

 

Viimeiset jääkaudet Suomessa

 

1.     Hudsonlahti siirtyy pohjoisnavalle. Euraasiaan tulee jääkausi.

2.     Maapallon muoto lähestyy matemaattista pyörähdysellipsoidia.

3.     Jääkausi päättyy, tulee lämpökausi. Suomi on leveysasteelle 56oeli 10o nykyistä etelämpänä.

4.     Maapallo kääntyy niin, että pohjoisnavaksi tulee nykyinen napa. Euraasiaan tulee jääkausi.

5.     Maapallon muoto lähestyy matemaattista pyörähdysellipsoidia.

6.     Jääkausi päättyy, tulee nykyinen lämpökausi. Suomi on nykyisillä leveysasteilla.

 

 

Laajemmin englanniksi osoitteessa /www.nimpal.net   

 

 

Heikki Ruohonen                                     heikki.ruohonen@pp.inet.fi                   

diplomi-insinööri

Kaarina