Suomi germaanien alkukotina

 

Maassamme on lukuisa joukko Onki-alkuisia paikannimiä: Onkimaa, Onkimäki jne. Nämä kuulostavat täysin järjettömiltä. Selitys löytyy saksankielestä. Saksan sana ”die Angel” on suomeksi onki ja sana ”der Angel” tarkoittaa angli-

nimistä germaaniheimoa.

 

On yleisesti hyväksytty, että germaanien alkukoti on sijainnut Skandinaviassa. Koska germaaneja oli useita suuria heimoja, oli luonnollista, että niiden asuinalueet käsittivät myös viereisen Suomenniemen. Kun germaanit kansainvaellusten myllerryksissä siirtyivät lämpimämpiin ja viljavampiin maihin Keski-Eurooppaan, jättivät ne tämän kylmän maan esi-isillemme. Jäljelle jääneiden anglien asutussaarekkeet saivat sellaisia nimiä kuin Angelmaa ja Angelmäki jne.

 

Maahamme muuttaneet suomalaiset omaksuivat tämän germaanisen kalastusvälineen nimineen mutta suomalaisten suussa ”angel” muuttui  muotoon ”onki”. Tällöin myöskin  nämä paikannimet muuttuivat nimiksi ”Onkimaa”, ”Onkimäki”. Poikkeuksena oli Kemiön saarella ollut ”Angelnäs”, joka säilytti nimensä saaren ruotsinkielisten asukkaiden joukossa. Heillä oli oma ongensa, ”metspö” eikä angel sanan ääntäminenkään tuottanut heille vaikeuksia. Saaren pohjoispään myöhemmin suomalaistuttua nimeksi tuli ”Angelniemi”.

 

 Suomalaisten ja anglien välillä vallitsi ilmeisesti ystävällinen rinnakkainelo. Sitä osoittaa muinaisruno: ”Luojan tallissa on kuusi hengestiä”. Kun anglit noin vuoden 400 tienoilla yhdessä heimoveljiensä saksien ja juuttien kanssa valloittivat nykyisen Englannin roomalaisilta oli anglien johtajina tarun mukaan veljekset ”Horsa” ja Hengest” eli Hevonen ja Orhi. Se, että hengesti oli Luojan ori osoittaa suurta kunnioitusta, päinvastoin kuin slaavilainen laina ”koni”.

 

Meidän paikannimissämme on muitakin germaaneihin viittaavaa. Mainvirralla on Nurnbergistä pohjoiseen kaksi vierekkäistä sivujokea, joiden kummankin nimi on ”Aurach”. Ilmeisesti Aurach on Frankeilla tarkoittanut pienehkön joen yleisnimeä. Nimen ääntäminen vastaa hyvin Auraa (Aurajokeamme) joten se on ilmeisesti germaaniperäinen.

 

Paimionjoen pohjoisrannalla Someron puolella on Vilukselan kylä ja sitä vastapäätä Kosken puolella on kylä nimeltä Värmälä (1700-luvun kartassa Värmelä). Viluksela tarkoittaa selvästi Kylmälää ja Värmelä Lämpölää. Mutta värme on saksaa tai ruotsia. Vilukselan talojen nimet ovat hyvin epäsuomalaisia, esimerkiksi: Larkki (englannin skylarck on leivonen). Samoin naapurikylän, Iso-Sorvaston  talojen nimet: Kärri, ruotsin. Kärr (suo) on yleinen osa ruotsinkielisissä talon nimissä. Urmas, orm, ormas (käärme) on yleinen ruotsalaisessa nimistössä. Kylän linnavuori on nimeltään ”Porimäki” (ruotsin borg on linna). Sekä Somero että Koski ovat ikimuistoisista ajoista alkaen olleet puhtaasti suomenkielisiä alueita.

 

Keskiajan kuuluisin trubaduuri oli saksalainen Walther von der Vogelweide. Hän oli ilmeisesti kotoisin Vogelweide (Lintupaju)- nimisestä paikasta. Myöskin eräällä Jokioisten kylällä on sama erikoinen nimi ”Lintupaju”! Meillä on ”Hermankangas ja ”Hermanonkimaa” sekä ”Friisilä”, joten täällä on ilmeisesti asunut myös hermandureja ja friisejä.