Heikki Ruohonen s. 1922 Kaarinassa

eläkkeellä oleva dipl.insinööri

Sähköposti osoitteella:

Hakemistosivulle

Renkas umpenttus.

Mää ole syntyny tuhatyhreksäsatakakskymmäntkaks Kaarinas, tai oikkestas Turus Seikol niiko muutki kaarinalaiset ja maarialaiset sihe aikka pruukasivat tehrä. Mää ole siis oikke paljasjalkkane paka sälli.

Mej asutti ensteks Kuuvuaremäel Santakuapatiäl vastapäätä sitä torppa, misä asus se Valentin Chorelli ko myähemmi tuli kirjailija. Ei mul kyl mittä tekemist häne kanssas ollu, ko hän oli kymmene vuatta vanhemp ja viäl ruattikiäline. Ei Kaarinas sillo mittä vesijohroj ollu, siäl santakuapa pohjal oli simmone pumppukaivo. Se oli käsikäyttöne. Siin oli simmone hantaaki, misä oli nimpal suuri rautane pallo ko potkupallo. Mää pruuvasi sitä joskus mutten mää sitä mihenkä liikkuma saanu. Oli mar siin muijil traahamist ko siält ämpäritte kans vettä hakiva.

Meijä torppa alempa, siin Keskitiä risteykses oli se pitkä punane torppa, ko myähemmi o sanuttu pikajunaks. Sitä sanotti sillo Puukonttimatsonni torpaks, ko sil Matsonnil oli simmone oikke merirosvotte puukontti. Matsonni vastapäätä toispual Santakuapantiätä oli Helinin torppa. Hänel oli vosikka. Mej pojat ain vonkatti, et päästäks mej ookama, päästäks mej ookama.

Myähemmi isä pykäs torpa Hämeentiäl, sihe Välitiä ja Tammentiä välli. Nykyä Tammentiä nimi o komjasti Tammikatu vaikkei siäl koska mittä tammi ol kasvanu. Se oli Tamme talo peltotiä. Meijä torppa vastapäätä toispual Hämeentiätä oli Tattari torppa. Heitil oli yleine sauna. Siit oli klooki juttu jossai lehreski ko se oli viimine yleine sauna koko Suames ko miehe ja naise oliva yhtaikka sekasi siäl. Joku viraomane määräs erottama ne toisistas. Tattari löi planku poikitta lavo yli, ja määräs äijät toiselpual ja ämmät toiselpual ja nii oli käsky täytetty.

Mää aloti opintiäni Kaarina kunna Numme kansakoulu alakoulu ensmäisel luakal tuhatyhreksäsatakolmekymment. Se koulupytinki oli kaksvooninkine alempi vooninki oli punasest tiilest ja ylempi puust. Meijän luakka oli siin alemmas. Se oli siin kirko viäres. Ylempä siäl mäe pääl oli ulkohuusi. Meitil oli kahre oppila pulpetit. Flikka ja poika panti ai viärekkäi. Mun viäres oli yks Else. Yks kerta mää huomasi, et Else alt rupes juaksema jotta liänt, kyl mää tiäsi mitä se oli. Else ei kai taitanu muista olik hänel A- vai P-hätä. Mää siirtysi kauvemmaks ja kauvemmaks mut lopult mun täytys hypätä poisjes pulpetist. Opettaja tuli hättä ja Else sai lähte kotti vaihtama kuivat pöksyt jalkkasas.

See oli kamala aikka talourellisest. Amerikan pörssiromaus vaikutti juur sillo Suame kaikke pahemmi. Simmose tyäläiskunna ko Kaarina ja Maaria kärsivä kaikke enemmä ko suuri osa veronmaksajist oli tyättömänä. Meilläki opettaja sanos et jos vaa koto on raha nii ols hyvä jos pystyis ostama kynä ja kummi ja vihko, ko kunnal ei ol raha. Kaarina kunta oli mun tiätämäni mukka ensmäne kunta koko maas ko järjesti kouluruakailu. Se ei ollu ilmane, joka maanantai vietiin kaks markka opettajan pöyräl. Ussemmat saivat sen kumminki ilmaseks. Munel se taisi olla päivän pääateria. Ruaka syätii omal pulpetil, siin oli simmonen tuki et se kansi pysys vaatrinkis. Se ruaka oli ai jotta soppa, lihasoppa, papusoppa, helmikryynivelli ja ohrakryynivelli. Siin lihasopas oli vähä simmonen haju ku se oli keitetty painekattilas. Se ohrakryyni velli oli keitetty kokonaisist kryyneist. Ne ei ollu läpitte kypsi. Ne oli kyl paisune suuriks ja niis oli keskel simmone musta kriipu. Mää olin mail nähny sijoil simmossi suuri täit ko oliva sama näkössi, niil oli viäl se kriipuki seljäs. Ni et se vähä häiritti ohravelli syäntti. Ei meij mittä krantui olttu, kyl meitil kouluruaka kelppas, päinvasto ko nykyaja mukulil.

Siin tiän toisel pual oli simmonen keto ko oli täyn voikukkassi. Ko meij seuraaval syksyl tultti koulu, oli siin voikukkaskerol uus hiano koulu, siin oli oikke sisäwessatki, nee oliva Kaarinas harvinaissi sillo. Meij oltti kovi ylppijöi uurest koulust. Ko Kaarina kouluil oli yhtesi urheilu -tilasuuksi ni kyl meij oltti polle. Vähä-Heikkilä viäl jolla tappa hyväksytti mut Kurala oli kurala vaikka yrittivä sanota koulutas Ristimäeks. Nykysest Kaarinast ei kannattanu puhutakka, ne oli jotta maalaissi.

Meitil oli nuari nätti opettaja, Irja Dahlbom. Meijä luakka oli häne ensmäne ja hän vei meijä luakka ai yläluakki ast. Meij oltti aika pihkas häne, ainaski poja. Harrastuksist vois kertto, et Viinamäen rintees lähel savitehrast oli piäni keltane torppa, ko oli NMKY hallus. Meij sanotti sitä ämmänkouluks. Siäl oli kerra viikos poikakerho. Sitä piti nuari innokas ohjaaja, Läntinen eli Länkkä ko meij sanotti. Aluks ai pantti käret risti ja Länkkä piti piänen rukouksen. Meij piretti sitä vähä ninko pääsymaksuna ei meij siit uskonnost nii välitetty. Sen jälkke siäl oli lehtisahausta tai jotta muuta. Länkkä näytti meitil varjokuvi Kipparikallest tai Mikkihiirest. Ne oliva sihe aikka just uussi.

Mää muuti 2002 takasi Kaarina, ni et renkas umpenttus. Mul o jo lopulline paikka varattu vanha koulu viäres Kaarina kirkkotarhas. Mul se o ai Kaarina kirkko, muut saava puhuta Katariinoist.